History Interesting things Photogalleries Maps Links About Finland Guestbook Forum Russian version English version
Search on this site:  © Search script adapted from spectator.ru

Eversti Ausfeldin ryhmän toiminta

J. O. Hannula. Suomen Vapaussodan historia. - Porvoo - Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956

Hannula 1956

Koska oli tärkeää aikaansaada varmistus itään päin ennen päähyökkäyksen alkamista, antoi armeijankomentaja käskyn eversti Ausfeldille aloittaa etenemisensä jo 20 p:nä. Ausfeldin oli etenemissuunnassa olevien vihollisvoimien lisäksi otettava huomioon Muolaan seuduilla olevat punaiset voimat sekä Raasulin-Lempäälän alueen venäläiset joukot, ja vihdoin oli Valkeasaaren suunnasta odotettavissa vahvojen venäläisten voimien hyökkäys. Vakoojien tuomien tietojen mukaan oli välittömästi rajan takana valmiina yhteensä 10000 miestä venäläisiä joukkoja.

Mutta eversti Ausfeld ei suinkaan hajoittanut voimiaan liikaa var-mistustehtäviin. Yhdestätoista pataljoonastaan hän käytti vain kaksi sivus-tojensa varmistamiseen. Itäsivustaa varmisti Raasulin seuduilla jääkärikap-teeni K. L. Oeschin komentama VIII jääkäripataljoona paikallisten suojeluskuntien tukemana. Kunniakas osanotto Raudun taisteluun oli harventanut pahasti pataljoonan rivejä; 400 miehen vahvuisena sen oli pidettävä kurissa monin verroin vahvemmat vihollisvoimat. Venäläisillä oli Raasulia ja Sirkiän-saarta vastapäätä noin 2 000 miestä, minkä lisäksi Lempäälään oli keskitetty noin 3000 miehen suuruinen ryhmä. Muolaan suuntaan varmisti yksi l. Karjalan rykmentin pataljoona Valkjärven lounaispuolella.

19 p:nä ryhmän päävoimien eteneminen pantiin käyntiin, ja heti sen jälkeen iskettiin yhteen epätoivon vimmalla puolustautuvien punaisten osastojen kanssa. Jääkärikapteeni E. G. Kumlinva. johdossa työnsi kahden pataljoonan vahvuinen osasto punaiset 3-tuntisen taistelun jälkeen 20 p:nä Kauksamosta Kivennavan suuntaan, ja seuraavana päivänä mursi Jääkärikapteeni E. F. Handiin johtama osasto - yksi pataljoona ja kaksi komppaniaa - punaisten vastarinnan Tarpilassa, saaden saaliiksi mm. kaksi tykkiä ja neljä konekivääriä. Näistä taisteluista antaa hyvän kuvan eräs punaisen vakoiluosaston jäsen:

Colonel Ausfeld

"20 IV klo 11 ajoissa a.p. alkoivat lahtarit hyökkäyksen varustuksiamme vastaan 3 000 miestä käsittävänä joukkona. Kauksamon kylässä kesti kiivasta taistelua 3 tuntia. Vakoojamme saivat selville, että vihollinen koettaa pää-voimillaan rynnätä keskustaamme vastaan. Varaväeksi keskustaan saimme järjestetyksi ainoastaan venäläisiä, jotka taistelun kestäessä lähtivät perääntymään jättäen ketjuun aukon, josta lahtarit pääsivät selkäpuolellemme. Apujoukkojen puutteessa joutuivat meikäläiset suomalaisetkin täydelliseen epäjärjestykseen, paeten ensin Vuotiaalle klo 4 i.p., Ahijärvelle klo 6 ja Kivennavalle klo 7 i.p. Lahtarit hyökkäsivät perääntyvään laumaan, tehden kauheaa jälkeä. Suomalaisia kaatui arvion mukaan yli 100, sekä venäläisiä samoin noin 100. Useimmista komppanioista puuttui Kivennavalla tarkastuksessa 40-50 miestä. Puhelin yhteyden katkeamisen takia emme saaneet tietoa Valkjärvellä oleville joukoille, muutoin kuin lähetin kautta, ja sillä aikaa saivat lahtarit katkaistuksi heiltä paluutien Kivennavalle, jonne he koettivat pyrkiä. Epätietoista on montako heistä pääsee perille, sillä heidän on peräännyttävä hurjasti taistellen lahtarien koettaessa tuhota heidät, sillä he tietävät saavansa paljon ampumatarpeita ja 4 tykkiä, tuhottuaan meikäläiset ---. Meikäläiset joukot ovat siksi vähälukuiset, että jos ei heti apujoukkoja saada, on vihollisen helppo marssia jälellä olevat 28 km. Kaivolaan ja siten katkaista yhteys Pietarin kanssa."

Huhtikuun 21 p:n aamuna joutui Kivennapa vähäisen taistelun jälkeen valkoisten haltuun - punaiset pakenivat radalle. Pietariin lähetettiin niinä päivinä kiihkeitä avunpyyntöjä, mutta venäläiset vitkastelivat. Rautu oli tuoreessa muistissa!

Huhtik. 22 p:nä koottiin ryhmän päävoimat Kivennavalle valmistautumaan etenemisensä toiselle taipaleelle, jonka päämaalina oli Viipurin-Pietarin rata.

Koska ryhmä joutui tehtäväänsä suorittaessaan tunkeutumaan syvälle vihollisen miehittämälle alueelle, sen täytyi jo yksistään jälkiyhteyksiensä varmistamisen takia jatkaa etenemistä rataa kohti melkoisen leveällä rintamalla. Viipurin ja Pietarin välisten yhteyksien tehokas katkaiseminen taas edellytti suhteellisen pitkän rataosan miehittämistä. Näin ollen eversti Ausfeld jakoi voimansa kolmeen osastoon, joista oikeanpuolinen suunnattiin Uudellekirkolle, keskimmäinen Kaivolaan ja vasemmanpuolinen Terijoelle sekä Kuokkalaan. Reservinään ryhmän komentaja piti yhden pataljoonan, jonka käyttöä suunniteltiin tilanteen kehityksestä riippuen joko Kaivolan tai Terijoen suuntaan.

23 p:nä eteneminen pantiin käyntiin punaisten perääntyessä ilman mainittavaa vastarintaa. Vasta radan välittömässä läheisyydessä alkoivat kiivaat taistelut. Kelirikon johdosta tykistö oli jäänyt jälkeen, joten jalkaväki joutui taistelemaan omin voimin suurimman osan päivää.

Ankarimmaksi kehittyi taistelu Kaivolan asemasta, jota vastaan hyökkäsi majuri R. Stahelin johtama kahden pataljoonan vahvuinen osasto. Punaiset, joilla oli tukenaan panssarijuna, taistelivat urhoollisesti, sanan mukaisesti viimeiseen mieheen, sillä kun Kaivola 12-tuntisen taistelun jälkeen joutui valkoisten haltuun, oli 300-miehisestä punaisesta joukosta kaatunut toistasataa ja eloonjääneistä oli suurin osa haavoittunut. Kaivolan taistelu osoitti, kuten moni muukin vapaussodan taistelu, ettei punaisilta rohkeutta puuttunut.

Heikki Kaljusen johtamilla Kuokkalan puolustajilla oli tukenaan kaksikin panssarijunaa, jotka tuottivat ilman tykistöä hyökkääville valkoisille suuria vaikeuksia. Hyökkäyksen suoritti kahden pataljoonan suuruinen osasto, komentajanaan jääkärimajuri G. von Bonsdorff. Taistelun aikana kävi rajan toiselta puolen saapunut venäläinen joukko-osasto vastahyökkäykseen, joka kohdistui jääkärikapteeni V. A. Sundmanin komentamaan VI jääkäripataljoonaan. Jää-kärikapteeni G. Melinin kuuluisa komppania lähetettiin tällöin vastaiskuun, ja ennen pitkää vihollinen pakeni omalle puolelleen. Kuokkalan valtauksen jälkeen suunnattiin yksi pataljoona Kellomäelle, joka miehitettiin taistelutta saman päivän iltana. Kun itse Kuokkalan asemalle oli jätetty vain yksi joukkue, saivat Terijoelta panssarijunassa perääntyvät punaiset yöllä aseman vieläuudelleen tilapäisesti haltuunsa, kunnes heidän oli pakko jatkaa perääntymistä itään päin muutaman tunnin kuluttua.

Seuraavana päivänä, huhtikuun 24:ntenä, miehitettiin Uusikirkkoja Terijoki, joten Ausfeldin ryhmällä oli rautatietä hallussaan noin 40 km:n pituudelta. Ryhmän ylivoima vastassa olevaan viholliseen verraten oli tehnyt mahdolliseksi tehtävän suorituksen nopeasti ja suhteellisen pienin tappioin. Ausfeldin menestys teki ilmeisesti voimakkaan vaikutuksen venäläisiin, joiden 6000 miehen vahvuiset päävoimat olivat valmiina Levashovon seuduilla, mutta pysyivät toimettomina.

Ausfeldin ryhmän tehtäväksi tuli nyt Kannaksen itäosien puhdistaminen ja varmistus Venäjän suuntaan sillä välin kuin Itäarmeijan päävoimat taistelivat Viipurin seuduilla.

The map

Последние комментарии:





History Interesting things Photogalleries Maps Links About Finland Guestbook Forum   

Rambler's Top100 page counter ^ вверх


© terijoki.spb.ru 2000-2016